sunnuntai 16. syyskuuta 2012


Joulu lähestyi ja ystäväni tarvitsi joululahjan....hän kerää pieniä tonttuhahmoja, joten siis tekemään tontuille taloa:

Näin syntyi sitten ensimmäin 1:24 taloni, Punainen pikkutalo

Tässä talossa oli useita haasteita, ensimmäisenä nuo pyöreät ikkunat...
huhuhuh, ja sitten tuon savupiipun asettaminen tuonne kaiken keskelle....
(taisi jäädäkin hiukan vinoon)
Ja sitten tuon tornin katto....se on erillinen ja sen voi ottaa pois niinkuin hatun ja siten näkee tornikamariin.
Mutta ennen kaikkea katon ja vintin rakennelma!

Kolmen kopla

Tämä talo on suunniteltu vähän pienempien lasten
leikittäväksi, siinä on hyvin viitteelliset kalusteet ja
taloon pääsee hyvin sisälle. 


Talo oli tussilla piirrelty ja sotkettu joten jouduin purkamaan
sen alkutekijöihinsä ja laittamaan uudet lattia ja seinäpinnat.

Kolmen kopla:
Seuraavaksi liityin sitten Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajiin ja opin kummallisia uusia juttuja, vatupassin käytön, taltan käytön, akkuporakoneen käytön ja sähköiden lehtisahan käytön....
Ja naapurit kiikutteli lastensa tärväämiä nukkekoteja tuunattaviksi:

viereisen "alppitalon"  myin sitten tuunattuna joulumarkkinoilla.

Ensimmäin takkayritelmäni pääsi tänne...se on Lidlin pyöreästä
juustokolmirasiasta , taustapahvista ja neljästä puutikusta
tehty sekä liimalla ja riisillä muurattu.

No niin katsotaan nyt mitä tästä syntyy. Blogi on luotu ja jotain sisältöä pitäisi nyt synnyttää... ajattelin esitellä tässä nyt kaikki nukketaloni , joten ensin on palattava ajassa hiukan taaksepäin...vuoteen 2008, jolloin vuokran lähes 200e korotus -edellisen vuoden aikana - useammassa erässä tosin, mutta kuitenkin..... aiheutti muorin muuttamisen pääkaupungin liepeiltä kauaksi maalle....missä sitten ihmettelin rauhaa ja mietin tekemistä itselleni, sillä ilman käsillä tekemistä ihminen yleensä menettää mielenrauhansa!
Naapurini kantoi työpaikaltaan pakkausvanerilevyjä ja niistä alkoi syntyä nukketaloja: olohuoneessani istui koko syksyn 5 pikkutyttöä ja minä ja meillä oli suunnattoman hauskaa....liimaa oli joka paikassa samoin maalia....ja mitä sitten syntyi...No ainakin tämä:


 VILLA MATILDA:
Kuten kuvasta huomaa niin ikkunoiden tekeminen tökki aluksi pahasti ja niistä  ensimmäisistä tuli liian suuria, no ei muuta kuin pakkelia peliin...
Talossa on molemmin puolin avattavat ovet sekä molemmin puolin avattava katto.
Huomatkaa alhaalla oikealla sauna. Sen vasemmalla puolella ruokakellari ja välissä käytävä.  Saunan yläpuolella  keittiö, vieressä aula, jonka edessä ovessa parveke. Aulan vieressä pieni wc ja yläpuolella kylpyhuone jonka amme on Bonsai-puun ruukku. Vieressä kaksostyttöjen huone ja sen vieressä vanhempien makuuhuone. Vintillä on isännän työhuone, vanhimman tyttären huone ja oikealla palvelijan , joka näkyy keittiössä, huone! Talon emäntä näkyy olevan ruokakellarin ovella.


Tällä talolla leikittiin alusta asti ahkerasti ja vaikka siihen ei koskaan  käytetty kuin 4 naulaa +4litraa erikeepperiä, niin se on kestänyt hyvin. Talo on nyt sisareni pojan pikkutytön riemuna Keravalla sillä se ei yksinkertaisesti enään mahtunut pienen kaksioni olohuoneeseen!
Talon toisella puolella ovat ylhäällä vinttitilat, oikeassa reunassa alhaalla on eteinen ja siitä kulkee porraskuilu ylös asti. Yläkerrassa on pikkupojan huone vasemmalla ja sen takana menee käytävä vanhempien makuuhuoneeseen ja vierellä on aula missä lapset voivat leikkiä. Talo on vanha ja puulämmitteinen joten takka pitää olla joka kerroksessa. Sitten on yhdistetty ruoka- ja olohuone. Ruokailutilan ja keittiön välissä on tarjoiluluukku. Alakertaan on suunnitteilla jokin liike. (sitä en koskaan saanut valmiiksi) 

 Talo oli näytteillä marraskuussa 2009 Lahden Pienoisrautatie- ja harrastemessuilla ja nämä kuvat on otettu siellä.

Villa Matildaa tehdessäni en omistanut vatupassia enkä tiennyt mitään muutakaan hienoista yksityiskohdista tai rakentamisesta ylipäätään. Talo syntyi täysin spontaanisti ilman piirustuksia ja mittoja ja on ehkä hiukan vino, mutta ah, niin leikittävä ja muuntuvainen kuin vain nukketalo voi olla.

Painava ja suurihan se on ja haikein mielin siitä luovuin, mutta elämähän on luopumista....ja jos ei jostain luovu niin ei voi hankkia uutta, sillä minkään asunnon seinät eivät valitettavasti veny...